W.T.F?!
Tiedätte sen tunteen, kun näette jotain..jotain…missä ainoa kommentti on: “mitä äsken näin?” aka. Wtf? Ja sitten se näkemä on pakko jakaa, jotta kollektiivinen “mitä vit-” -tunne voisi laajentua. Minulla on nyt sellainen, jote olkaa hyvä.
Japanilaisia mainoksia:
Jotain ihan muuta Japanista:
Ja osaa ne Thaimaassakin:
Ei enää mitään lisättävää.
Leiskasuunnittelun ihmeellinen elämys
Elän talkoomaailmassa. Autan yhtä fanisivustoa kehittämään sivustonsa ulkoasua. En vielä kerro minkä, sillä haluan ensin kuulla mitä he tuotoksestani pitävät 
Jokatapauksessa pari päivää pyörittelin sivuston etusivun elementtejä Photoshopissa ympäri ja tein pari uutta ja muokkasin ja poistin ja lisäsin ja pyöritin ja pähkäilin. Kaiken aikaa pohdin, miten saan etusivun pysymään kauniin yksinkertaisena ja näyttämään hyvältä. Tiesin sen olevan vaikeaa. En yllättänyt yhtään! En sitten yhtään…
Täytyy sanoa, että lopputulos miellyttää silmää. Nyt. Katsotaan hetken päästä uudestaan. Valmiin leiskan pamautan näkyviin, kun palautetta on saatu. Olen vielä vähän herkkä julkiselle esittelylle.
VR - Varmasti Rikollista…eikun?
Hoi. Potku takamukselle ja blogin päivitys. Pienen laiskottelutauon jälkeen on taas jotain pohdittavaa. Olen tässä pyörittelyt päässäni näitä tietomurtoja enkä saanut mitään kelvollista ulos. Ei mitään sellaista, mitä kehtaisi sanoa (koska olen sellaista miettinyt..?).
Noniin. Saan kiittää ystävääni VR:ää taas jälleen kerran. Kiitos sinun lukuisat toimittajat keksivät jotain kirjoitettavaa ja lukuisat ihmiset jotain puhuttavaa. VR alkaa muodostuun small talk -keskusteluissa lähelle säätä. Yhtä kaluttu, tylsä ja silti intohimoja herättävä. Uusi markkinakikka junafirmalle? *winkwink*
Ja se asia. VR aka. Varmasti Rikollinen kusee kyllä kuluttajia niin suoraan ja linssiin. Kenellekään tämä ei ollut yllätys, mutta piti silti päästä itsekin sanomaan se ääneen. Eihän junafirma oikeasti tee mitään rikollista, se toiminta on vain rikollisen tyhmää.
Kaikki tietävät esimerkit huonosti menneestä lippujärjestelmän ja verkkosivujen uusimisesta. Oikeasti hei?
Jos VR tekee sovelluksen, jolla voi tilata lippuja kännykkään, niin miksi se tekee sovelluksen joka suosii vain muutamia puhelinmalleja? Lahjuksia ilmassa…? Ja miksi se sovellus on hankala käyttää. Tänäänkin junassa yksi nainen tuskaili asiaa. Oli tilannut lipun kännykkään, saanut vain tilausvahvistuksen eikä itse lippua. Tulos: kettuuntunut konnari vaatii ihmistä tilille ja uuden lipun hankintaan.
Ja ihan mikä tahansa muu firma, joka näin tekisi olisi konkassa pian. Mutta ei ihanainen VR. Monopoliasemassa on hyvä rehvastella. Juna on suurimmassa osissa se kätevin kulkuneuvo. Ei voi mitään. Mieluummin vietän alle kaksi tuntia (jos juna on ajoissa) matkalla kuin yli kaksi tuntia bussissa, joka kyllä on yleensä ajoissa..
Tulipahan taas avauduttua. Mutta en ymmärrä tätä tyhmyyttä VR:llä. Jos tänä tekniikan ja netin aikakautena, möhlitään noin pahasti verkkouudistuksissa, niin ei voi muutakuin totea voi hyvää päivää ja kulkea omalla autolla. Mitenkäs se suu sitten pannaan, VR? Hymyympä tietenkin. Vähemmän palveltavia asiakkaita, parempi tekosyy nostaa hintoja.
Nyt ollaan asian ytimessä! Inhorealistista mainontaa.
Ilta-Sanomat uutisoi tanskalaisen bussifirman tekemästä mainosvideosta, jonka tarkoituksena on saada ihmiset ajoissa kotia baarista. Sinällään hyvä kampanja kyllä, mutta toteutus vielä parempaa.
Video, jossa päällekäin pyörii kaksi videota. Hiirellä voi liikkua kuvan päällä ja nähdä, mitä kauniin pinnan alla oikeasti tapahtuu.
Imekää siitä kaikki hohdokkaat alkoholimainostajat
Tälläisestä mainonnasta minä tykkään ja varsinkin tälläisestä verkkomainonnasta. Näitä lisää! Tätä keinoa on helppo varmasti käyttää lyhytelokuvakerronnassakin.
Ilta-Sanomien uutinen aiheesta: Raju totuus yöelämästä.
HS Talkoot ovat täällä!
Pelasta vanhat Päivälehdet ja pelaa itsesi historiaan
Voisin sanoa olevani hieman ylpeä. Tuli ainakin opittua paljon sekä muita kliseitä. Näitä lisää!
Aina samat sisustukset?
Jos sitä saisi taas itseensä aktivoitua tämän blogin ylläpitoon. Annoin itselleni luvan myös kirjoittaa kaikesta muustakin, mitä nyt mielessä askarruttaa.
Eritoten tänään mietityttävät blogit ja nimenomaan sisustusblogit.
Kopioiko blogin pitäjä toisen sisustajan blogin vai mikä siinä on, että ne ovat kaikki samanlaisia samalla sisällöllä? Vai lukevatko ylläpitäjät samoja sisutuslehtiä, koska kaikki kuvat ovat varsin…mmm… samanlaisia..geneerisiä…tylsiä…
Ja ne kuvat heidän omista kodeistaan? Tavaramäärän perusteella eletään yhdessä niistä lukuisista (tai siis vain yhdessä) niistä sisustuslehdistä, joita on kulutettu. Missä on persoona? Missä on sekalaiset, halvalla hankitut, sukulaisten lahjoittamat pöydät, sohvat ja lipastot? Missä ovat asunnot, kun mikään ei sovi yhteen?
Miksi ne blogit on tehtävä niin tosissaan?
Verkon (sairaan ihania) aarteita
Koska minulla ei ole elämää, löydän ihan itse ja useimmiten ystävieni johdatuksella, kaikkea sairasta ja hauskaa netistä.
Viime aikoina olen pyörittänyt muutamia kappaleita liian usein YouTubessa. Olen myös katsonut liikaa Pabloa Franciscoa. Yhdessä sketsissä hän listaa biisejä, joilla pilata kämppiksen äänekkeet lemmenleikit. Olemme kaveripiirissä sitten alkaneet listata mitä muita biisejä löytyy. Innoituksensa tähän antoi (nyt jo pois muuttanut) kämppikseni, jolla oli tyttöystävänsä kanssa varsin meluista petielämää.
Joten muutaman kappaleen lista, millä pilata toisten ilot:
Ta Na Na song - Money Hai Toh Honey Hai (se robottitanssi <3)
Venäläistä kansanmusiikkia 
Tällekin on kuulemma tarinansa.
Tosin tämä on Pablon sketsissä, mutta silti ikuinen ykkönen.
Ja kun kaikki on ohi, täysillä soimaan The Lonely Islandin feat. Akon I Just Had Sex.
Tulipa lyhyt listä. Näitä on lisää, mutta dementtia iski. Mitä muuta voisi listaan lisätä?
Rahan iso paha valta verkossa
Muutama vuosi sitten aloitin viestinnän opiskelut naiivissa uskossa. Nyt jo vähän hävettää. Ei ole uutinen, että raha puhuu mediassa ja se puhuu hyvin paljon verkossa. Varsinkin kun verkkomaailmassa on tahkottu ja tahkotaan koko ajan lisää mammonaa.
Siksi minua hävettää, että joskus saatoin ajatella verkkojournalismin olevan edes jollain tapaa vapaa markkinajournalismista. Nykyään minua suututtaa heti jos joku sanoo minulle, että verkkojournalismin pitäisi olla TÄYSIN ilmaista. Joo heti kun saan ruokani kaupasta ilmaiseksi.
Noniin. Juttuja tehdään verkossa samalla logiikalla kuin muuallakin. Kävijöille. Kävijämäärät määräävät tuottavuuden. Verkkojournalismi ei ole hyväntekeväisyysjournalismia (alan olla varma, että olen paasannut tästä ennenkin, hmm?).
Se pieni naiivi toimittaja minussa pelkää, että valtaako verkon tasavaltaisen maailman myös rahavalta. Verkkojulkaisun on jossain vaiheessa tuotettava rahaa, kyllä, mutta raha ei saa alkaa liikaa sanella juttujen julkaisua. Toisaalta samat asiat toimivat myös muun median puolella.
Hoi Twitter!
Olen rakastunut jälleen kerran. Unohdin yli puoleksi vuodeksi Twitterin olemassaolon, kunnes löysin sen jälleen. Minun ihana opastajani nettisurffailuun isoon ja aikaa vievää maailmaan! Ei enää tuskailua, mihin netissä menissä. Minulla (taas kerran) Twitter!
En enää edes muista miksi jätin tuon sosiaalisen median luovan virran ja keskityin Facebookin vähemmän hiljaiseen postausmaailmaan (Kaverit hoi. Lisää päivityksiä!).
Miten vietinkään viime illan? Etsin mitä ja ketä kaikkea voisin seurata Twitterissä.
Ehdotuksia otetaan vastaan.
Miten minusta tuntuu, että olen vuodattanut kaiken järkevän pohdinnan verkosta ja verkkojournalismista opinnäytetyöhöni? Ehkä se tästä.
Vuoden työ julki! Opinnäytetyö valmiina.
Vuosi siihen meni (niin kuin melkein tähän postaukseen..), mutta tässä se on. Tiddiii. Opinnäytetyöni Kun paikallislehti siirtyy verkkoon - toimintasuunnitelma paikallislehti Ylöjärven Uutisten verkkolehden kohentamiseksi.
Tiivistelmäni kertoo seuraavaa:
Opinnäytetyöni tavoitteena on laatia toimintasuunnitelma paikallislehti Ylöjärven Uutisten verkkojulkaisun kehittämiseksi. Tätä kirjoittaessa Ylöjärven Uutisten nettisivuilla on tarjolla lyhyitä uutispätkiä, pääkirjoitus, keskustelupalsta sekä pari lehden esittelyvideota. Lukijoilla on myös mahdollisuus lähettää omia videoitaan, uutisia ja kuvia sivulle. Pyrin opinnäytetyössäni pohtimaan, miten saan käytännössä kohennettua paikallislehden jo olemassa olevaa verkkolehteä, jotta siitä tulisi toimiva ja tuottava verkkojulkaisu. Pohdin myös, mitä verkkojournalismi on, mitä verkossa pitää ottaa huomioon, ja miten verkon mahdollisuuksia voidaan verkkojournalismissa hyödyntää.
Aineistonani olen käyttänyt lehden toimituskunnalle teettämää kyselyä sekä tutkimuksia ja blogeja verkkojournalismista. Kyselyni Ylöjärven Uutisten toimituskunnalle oli puolistrukturoitu haastattelu. Avointen kysymysten kautta sain parhaiten hahmotettua, minkälainen tilanne lehdessä on verkkojournalismin suhteen, ja minkälainen käsitys henkilökunnalla on verkon mahdollisuuksista. Käytin myös hyödykseni kokemuksiani Ylöjärven Uutisten kesätoimittajana.
Tutkimuksessani käy ilmi, että Ylöjärven Uutisten henkilökunnalla ei ole riittävää tietoa ja osaamista ajan tasalla olevan ja kunnollisen verkkojulkaisun ylläpitämiseen. Sen lisäksi verkkojulkaisun teko ja sisällön tuottaminen vaatii yhden työntekijän verran työtunteja. Ratkaisuksi esitän, jotta kunnollinen verkkojulkaisun ylläpitäminen olisi päivittäin mahdollista, on lehden palkattava verkkotuottaja, jonka vastuulla verkkojulkaisu on. Olemassa olevaa verkkojulkaisun kehittämiseen tarvitaan myös aktiivinen lukijakunta tai ainakin suunnitelma sen hankkimiseksi. Toimituskunnan on myös hyvä kartoittaa verkkojulkaisunsa kohdeyleisö sekä sitä kautta, mitä elementtejä sivustolle luodaan, että missä kohdissa on eniten kehittämisen varaa.
Mainos